Korvaamattoman arvokkaiden artefaktien tehostettu ilmastoseuranta

Julkaistu 2024-05-17

Tärkeä osa konservaattoreiden Augusta Perssonin ja Ann-Sofie Stjernlöfin työtä on ennaltaehkäisevien toimenpiteiden toteuttaminen, jotta museoiden hoidossa olevat historialliset esineet eivät vahingoitu. Asevarastossa tehostetaan lämpötilan ja kosteuden etävalvontaa. Sama koskee Ruotsin holokaustimuseota, jossa myös valomittauksiin kiinnitetään erityistä huomiota.

Asevarasto ja Ruotsin holokaustimuseo ovat kaksi Ruotsin kansallisten historiamuseoiden (SHM) seitsemästä toiminnosta. SHM:n yhteensä yhdeksän konservaattorin aikaa vie paljon näiden ympäristöjen sisäilmasto.

– Oikean ilmaston varmistaminen on erittäin tärkeä osa ennaltaehkäisevää suojelua. Kyse on ennen kaikkea siitä, että ilmasto on mahdollisimman tasainen. Meillä on monin paikoin ainutlaatuisia ja korvaamattomia esineitä, mikä asettaa ilmastolle suuria vaatimuksia”, sanoo Augusta Persson, asevaraston pääkonservaattori.

Optimaalinen kosteustaso: 40-60 prosenttia
Lämpötilan ja kosteuden kaltaisten tekijöiden on yksinkertaisesti oltava tietyillä tarkoin määritellyillä alueilla. Muuten museoesineet, kuten metalli, puu, tekstiilit ja paperi, voivat vahingoittua korjaamattomasti. Orgaaniset materiaalit olisi mieluiten varastoitava ympäristössä, jossa kosteuspitoisuus on 40-60 prosenttia ja päivittäinen vaihtelu enintään plus tai miinus viisi prosenttia. Poikkeuksena on paperi, joka hyötyy hieman kuivemmasta ilmastosta.

– ”Samassa ympäristössä on usein erilaisia materiaaleja. On löydettävä keskitie ja ennen kaikkea varmistettava, että lämpötilan ja kosteuden arvot eivät vaihtele niin paljon”, sanoo konservaattori Ann-Sofie Stjernlöf, joka on päävastuussa Ruotsin holokaustimuseosta.

Sosiaali- ja terveyshallinnossa pyritään koordinointiin ja yhteisiin hallintomenettelyihin. Etenkin ennaltaehkäisevän työn osalta. Kaikkien konservaattoreiden olisi voitava hypätä toistensa tilalle ja esimerkiksi tarkistaa mittausarvot. Jotta tämä olisi helppoa ja kätevää, kaikkiin seitsemään museoon on päätetty investoida samantyyppisiin testo 160 -sarjan Wi-Fi-dataloggereihin. Asevarasto on viimeinen museo, johon nämä loggerit asennettiin hiljattain.

Ann-Sofie Stjernlöf tarkistaa matkapuhelimensa ja saa nopeasti kuvan Ruotsin holokaustimuseon sisäilmasta.

Lisämittauksia kuudessa pienessä kaapissa
– Meillä on jo kattava ilmastonseurantajärjestelmä Livrust-kammiossa. Uusimmat hankitut laitteet, jotka on hankittu tiedonkeruulaitteiden muodossa, täydentävät tätä seurantaa”, Augusta Persson sanoo.

Tukit ovat Ruotsin kuninkaallista historiaa käsittelevää perusnäyttelyä varten. Kuudessa pienemmässä osastossa on valikoituja, ainutlaatuisia esineitä, joita haluamme korostaa hieman enemmän. Näihin kuuluvat Kustaa Wasan kruunattu kypärä, 1590-luvulta peräisin oleva Pandoranukke, joka on saattanut kuulua herttua Kaarle Kaarlen (josta myöhemmin tuli Kaarle IX) puolisolle Maria Pfalzinille, sekä verinen lakana, jossa säilytettiin Kustaa II Aadolfin balsamoitua sydäntä.

– Jokaisessa kopissa on kosteusjärjestelmä, jossa on sisäänrakennettu kirjaus, mutta näiden lukemien avaaminen ja lukeminen vie paljon aikaa. Samalla on vaarana, että kopin ilmasto tuhoutuu, kun koppeja avataan aika ajoin. Siksi meistä tuntui, että tarvitsimme langattoman ja kytketyn mittauksen, jonka avulla voimme nopeasti ja helposti seurata katsomoiden ilmastoa etänä”, Augusta Persson sanoo.

Suuremmissa näyttelyosastoissa on ylipaine ja jatkuva ilmanvaihto, jotta ilman epäpuhtaudet eivät pääsisi ilmaan. Sinne on myös asennettu valomittareita. Valonmittaus on asia, jota Augusta ja hänen kollegansa aikovat tarkastella ja todennäköisesti laajentaa tulevaisuudessa. Yhä useammat museot siirtävät valoherkkiä esineitä pitkään esillä oleviin näyttelyihin sen mukaan, kuinka monta luksituntia ne altistuvat.

Lasijulkisivu päästää paljon valoa sisään
Ann-Sofie Stjernlöf kertoo, että myös Ruotsin holokaustimuseossa valon mittaaminen on ensisijaisen tärkeää. Museon kesäkuussa 2023 avattu näyttely nimeltä ”Seitsemän elämää” kuvaa ihmisiä, joihin holokausti vaikutti eri tavoin. Vaatteita, valokuvia, asiakirjoja ja kirjeitä on esillä huolellisesti ilmastoiduissa vitriineissä.

– Tämä on ensimmäinen näyttelymme tässä rakennuksessa, jossa on suuri lasijulkisivu ja joka päästää paljon valoa sisään. Vaikka osastot eivät ole suorassa auringonvalossa, olemme panostaneet hieman ylimääräistä UV- ja Lux-mittaukseen, jotta voimme seurata, kuinka paljon valoa esineet saavat.

Ann-Sofie Stjernlöf sanoo, että näyttely ei jätä ketään välinpitämättömäksi. Ständien sisältö tekee kävijöihin voimakkaan vaikutuksen.

– Esimerkiksi keskitysleiriltä peräisin oleva puku on aika… silmiinpistävä, sanoo Ann-Sofie Stjernlöf.

Veriset vaatteet ja hienot puvut
Asevaraston sisällä sekä veriset vaatteet että juhlapuvut herättävät suurta kiinnostusta. Kaikkea Kustaa II Aadolfin vaatteista Lützenin taistelun ajalta ja Kustaa III:n naamiaistanssiaisissa murhatusta asusta aina kruunajaisten ja häiden juhlapukuihin. Näihin kuuluu muun muassa Sofia Magdaleenan hovipuku, jossa oli jäykkä hame ja jota hän käytti häissään kuningas Kustaa III:n kanssa.

Ann-Sofien ja Augustan työ museoiden eri tilojen ilmaston kartoittamiseksi jatkuu.

– ”Kun mittaaminen ja tulosten näkeminen alkavat, saat hyviä ohjeita siitä, mitä tulevaisuudessa on tehtävä”, Augusta sanoo.

Hän kertoo, että Livrustin kamarin päänäyttelyn vaunuhallin valaistusta on hiljattain tarkistettu. Anturit on asennettu niin, että valo syttyy vain silloin, kun kävijät liikkuvat tilassa, mikä suojaa esineitä haalistumiselta.
Sekä Ann-Sofie että Augusta korostavat toistuvasti sisäilmaston jatkuvan kirjaamisen tärkeyttä, jotta voidaan varmistaa optimaaliset olosuhteet kaikille museon esineille.

– Tehtävämme on säilyttää nämä artefaktit ikuisiksi ajoiksi”, sanoo Ann-Sofie Stjernlöf, ja Augusta Persson lisää:

– Artefaktit auttavat sinua ymmärtämään asiaa hieman paremmin. Tapahtumista tulee konkreettisempia ja pääset lähemmäs historiaa.